Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Ranskalainen pessimismi, mikä lääkkeeksi? - Suomen suurlähetystö, Pariisi : Ajankohtaista

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Pariisi

Ambassade de Finlande
Place de Finlande 75007 Paris, France
Puh. +33-(0)1-44 18 19 20
S-posti: sanomat.par@formin.fi
Français | Suomi | Svenska |  |  | Instagram
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Edustustojen raportit, 10.8.2016

Ranskalainen pessimismi, mikä lääkkeeksi?

Ranskan talous-, sosiaali- ja ympäristöneuvosto (CESE) laatii vuosittain ranskalaisten elämänlaatua ja hyvinvointia mittaavan raportin, joka on koottu kymmenen hyvinvointia mittaavan indikaattorin avulla. Näitä indikaattoreja ovat työllisyys, tulot, köyhyys, koulutus, tutkimus, sijoittaminen, ympäristö, biodiversitetti, toimintakykyisen elinajan odote sekä tyytyväisyys. Pääministeri Manuel Valls esitteli viimeisimmän raportin lokakuussa 2015.

Paris

”Ranskalaista tautia ei voida ottaa kevyesti”. Ranskalaisten usko maan tulevaisuuteen on näinä aikoina eräs Euroopan heikoimmista. Tämän vuoksi maan talous sakkaa, kasvu on hidastunut ja luottamus demokratiaan on laskenut. CESE:n tavoitteena on raportin kautta tuoda esiin maan yhteiskunnallisia ongelmia ja siten ohjata poliittista päätöksentekoa tarttumaan näihin epäkohtiin. Pitkän aikavälin tavoitteena on pyrkiä auttamaan maan virkamiehiä ennaltaehkäisemään näitä ongelmia.

Raportissa nousee esiin erityisesti kaksi indikaattoria: tutkimus ja tyytyväisyys. Molemmat näistä ovat huolestuttavalla tasolla muihin EU-maihin nähden. Ranska investoi yli 12 miljardia euroa vähemmän uuteen tutkimukseen ja innovaatioihin kuin Saksa, ja lisäksi maa käyttää vain 2,26 % BKT:staan R&D:hen (joka on vain 0,01 % enemmän kuin vuonna 1995). Ranskan tulisi nostaa R&D-tukiaan 16 miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä, jotta se saavuttaisi Lissabonin strategiassa sovitun yhteisen tavoitteen innovaatiotalouden tehostamisesta.

Työllisyys

Vuodesta 2009 lähtien 15–64-vuotiaiden työllisyysaste on pysynyt vakaana, noin 64 %:ssa. Vuonna 2014 Ranskan työllisyysaste oli Euroopan keskitasoa, sillä maa oli 13. sijalla 28:sta EU-maasta.

Ranskalaiset nuoret ja yli 55-vuotiaat kärsivät eniten vaikeasta työllistymisestä tänä päivänä. Nuorisotyöttömyys on Ranskassa valtava yhteiskunnallinen ongelma, sillä vain 28,4 % 15–24-vuotiaista nuorista on työsuhteessa siinä missä Saksan vastaava prosenttiluku on 46,1. Myös vanhemman ikäluokan työllisyysaste aiheuttaa huolta Ranskassa; yli 55-vuotiaiden työllisyys on 4 % alle Euroopan keskitason.

Tulot

Tuloerot ovat kaventuneet Ranskassa hieman viime vuosina. Vuosien 1996–2012 välillä ne kasvoivat jonkin verran, mutta vuonna 2013 tilanne oli jo huomattavasti tasa-arvoisempi. Erityisesti korkeatuloisten tiukentuneella verotuksella sekä keskituloisten kotitalousten kasvaneella kulutuksella on ollut vaikutusta tuloerojen laskuun, mutta edelleen keskiluokkaisten miesten ja naisen välinen tuloerokuilu on huomattava. Ranskassa on tehty huomattavasti reformeja vero- ja sosiaalipolitiikan kautta tasa-arvon edistämiseksi.

Köyhyys

Vuodesta 2005 lähtien köyhyysaste on pysynyt 12–13 %:n tasolla Ranskassa. Prosenttiluku vastaa suunnilleen Euroopan keskitasoa, ja esimerkiksi naapurimaassa Italiassa köyhyysaste on huomattavasti korkeampi, jopa 24 %:n tuntumassa. Luvut perustuvat Eurostatin tilastoihin, jotka on luotu tutkimalla köyhyyden eri muotojen ilmentymistä EU:n jokaisen 28:n jäsenvaltion sisällä. Tilastot on koottu tarkastelemalla kymmentä köyhyyden ”merkkiä”; mm. onko henkilöllä varaa lämmittää asuntoa, ostaa lihatuotteita, hankkia uusi matkapuhelin tai mahdollisuus järjestää itselleen tarvittaessa lomaa töistä. Raportin mukaan vain 37 % köyhyysrajan alapuolella olevista henkilöistä tunnistaa elävänsä ”heikoissa elinolosuhteissa”. Sen sijaan taas itsensä köyhiksi määrittelevistä henkilöistä vain 41 % elää todellisuudessa köyhyysrajan alapuolella. Raportissa arvioidaan, että ranskalaisen sosiaalipolitiikan pääasiallisena tarkoituksena ei ole niinkään hävittää köyhyyttä, mutta sen sijaan tukea pienituloisia kotitalouksia sekä huolehtia vähävaraisten terveydestä.

Koulutus

Joka kymmenes 18–24-vuotias ranskalainen nuori ei ole pyrkinyt jatko-opintoihin, ja noin 20–25 % näistä nuorista arvellaan keskeyttäneen opintonsa sosiaaliekonomisista syistä. Raportin mukaan on kuitenkin vaikea arvioida tarkkaa lukumäärää koulunsa omavalintaisesti päättäneistä nuorista. Kuilu opinnoissaan pärjäävien ja oppimisvaikeuksista kärsivien nuorten välillä on kasvanut huomattavasti viime vuosina; koulutettujen ja ei-koulutettujen nuorten välinen ero on ollut viimeksi yhtä suuri vuonna 1978.

Tutkimus

Ranska ei panosta uuteen tutkimukseen EU:n odotusten mukaisesti. Kun vuonna 2000 EU linjasi, että jäsenmaiden tulee investoida 3 % BKT:staan tutkimus- ja innovaatiotoimintaan vuoteen 2020 mennessä, sekä Ranskan että Saksan investointipanos oli 2,25 %. Viisitoista vuotta myöhemmin Saksa ja lukuisat muut EU-maat, mukaan lukien Suomi, ovat ylittäneet 3 %:n rajapinnan, mutta Ranska laahaa jäljessä 2,26 %:n investointiosuudellaan. Osa Euroopan talous- ja sosiaalikomitean indikaattoreista näyttävät jo punaista Ranskalle; esimerkiksi maassa valmistuvien kansainvälisen tieteellisten julkaisujen määrä on laskenut 15,1 % vuosien 1999–2013 välillä. Ranskasta EU:lle lähtevien patenttihakemusten määrä on myös laskenut tuntuvasti. Talous- ja sosiaalikomitea tunnistaa laskutrendin syyksi ainakin tutkivien ammattien suosion laskun, hallituksen epäonnistuneet päätökset, kilpailukyvyn heikkenemisen ja julkisen rahoituksen takkuamisen.

Sijoittaminen

”Ranskalaisen pessimismin” sanotaan vähentävän kotitalouksien ja yritysten haluja sijoittaa. Ranskassa julkinen velka on suurempi kuin keskimäärin muissa EU-maissa, ja kotitalouksien velka on kasvanut huomattavasti vuodesta 2000 lähtien. Syksyllä 2015 pääministeri ilmoitti velan olevan 55 % BKT:sta, mutta tänä päivänä prosenttiosuus on jo 57,2. Ranska erottuu muista EU-maista kotitalouksien haluttomuudella investoida korkojen ollessa alhaalla, mikä saattaa viitata kotitalouksien epäluottamukseen tulevaisuutta kohtaan.

Ympäristö

Vaikka hallitus onkin määritellyt hiilijalanjäljen ”vakaaksi”, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean näkemys riitelee hallituksen kannan kanssa. Komitea väittää COP21:n epäonnistuneen tavoitteiden asettamisessa. Komitea toteaa, että todellista hiilijalanjälkeä on vaikea mitata maakohtaisesti kansainvälisten markkinoiden kehittyessä jatkuvasti. Sen lisäksi hallituksen ylläpitämiä tilastoja päivitetään raportin mukaan liian harvoin, jonka vuoksi talous- ja sosiaalikomitea on joutunut työskentelemään ja tekemään arvioitaan vanhoihin tilastoihin nojaten. Näiden lisäksi komitea on esittänyt tyytymättömyytensä siihen, että Ranskan hallitus ei ole asettanut konkreettisia tavoitteita tai ajankohtia hiilijalanjäljen minimoimiseksi.

Biodiversiteetti

Ranskassa on yhä vähenevin määrin viljelysmaata. Maataloustuotannon jatkuva tehostuminen ei ole ympäristön kannalta kestävää pitkällä aikavälillä, etenkään sillä nopeudella mitä Euroopassa tänä päivänä harjoitetaan. Ranska on eurooppalaisen keskiarvon yläpuolella maaperän muokkaamisessa: tällä hetkellä maaperää muunnetaan palautumattomasti eri käyttötarkoituksiin kaksi kertaa nopeammin maan väestönkasvuun nähden. Vaikka enemmistö Ranskan maaperästä on edelleen maatalouskäytössä (n. 51 % koko maan pinta-alasta), niin silti pinta-alasta häviää vuosittain noin 70 000 hehtaaria maatalousmaata. Vuodesta 2008 lähtien Ranskassa on muokattu vuosittain 54 000 hehtaaria maaperää ”keinomaaksi”, pääasiassa kasvavan asutuksen ja liikenneinfrastruktuurin vuoksi.

Toimintakykyisen elinajan odote

Toimintakykyisen elinajan odote tarkoittaa niiden vuosien määrää, jonka tietynikäinen henkilö voi odottaa elävänsä terveenä ja ilman toimintakyvyn rajoituksia. Kaikkialla muualla Euroopassa tämän ”hyvän elämän” indikaattori on säilynyt vakaana, mutta Ranskassa taas muutos on ollut positiiviseen päin. Kahdenkymmenen vuoden aikana toimintakykyisen elinajan odote on noussut kaksi vuotta, ja se on tänä päivänä Ranskassa 63,8. Raportin mukaan kuitenkin eri yhteiskuntaluokkien väliltä löytyy eroavaisuuksia. Kategorisesti ajatellen eri ryhmien, kuten naisten, johtajien ja työntekijöiden, keskuudessa toimintakykyisen elinajan odote on suunnilleen sama, kun taas ero on jo huomattava työskentelevien ja ei-työskentelevien välillä.

Tyytyväisyys

Ranskan kansallinen tilasto- ja taloustutkimuslaitos (INSEE) on pyrkinyt mittaamaan väestön elämänlaatua eri indeksien avulla, mutta yhä tänäkin päivänä on vaikea analysoida ihmisten subjektiivisia kokemuksia omasta tyytyväisyydestään. Raportin mukaan Eurostatin tilastot auttavat silti hieman ymmärtämään, mihin ranskalaisten pessimistisyys ja ”ranskalainen epäonni” perustuvat. Tilastojen mukaan ”erittäin tyytyväisiä” elämäänsä ranskalaisista on vain noin 17 %, mikä on Euroopan keskiarvoon nähden alhainen. Raportin mukaan erityisesti Ranskassa ja Italiassa ihmiset ovat vähiten onnellisia sekä tyytymättömiä poliittiseen päätöksentekoon. Lisäksi ranskalaiset luottavat vähemmän toisiinsa kuin keskimäärin kansalaiset muissa EU-maissa. Pohdintaa herättää erityisesti tilastollinen fakta, että työttömät ranskalaiset nuoret ovat keskivertoa nähden onnellisempia. Raportin mukaan on myös vaikea selittää, miksi 14 % sosioekonomisesti toisistaan poikkeavista ranskalaisista on indikaattorin mukaan vaikeuksissa, riippumatta sukupuolesta tai asuinpaikasta. Raportti osoittaa, että erityisesti sosiaalinen eristäytyminen ja heikot sosiaaliset siteet aiheuttavat tyytymättömyyttä, samoin myös taloudelliset vaikeudet, heikko terveys ja stressi.

Raportin on kirjoittanut Pariisin suurlähetystön harjoittelija Essi Ervasti heinäkuussa 2016.

Tulosta

Päivitetty 10.8.2016


© Suomen suurlähetystö, Pariisi | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot