Poliittinen järjestelmä

Monacon perustuslaki hyväksyttiin 17. joulukuuta 1962.

Monaco on perustuslaillinen monarkia, jossa ruhtinaalla on laajat valtaoikeudet. Ruhtinasta avustaa seitsemänjäseninen kruununneuvosto (Conseil de la Couronne).

Lainsäädäntövaltaa käyttävät ruhtinas ja kansallisneuvosto (Conseil national).

Toimeenpanovaltaa käyttää ruhtinaan nimittämä ja tämän alaisuudessa toimiva valtioministeri (ministre d'Etat). Valtioministeri valitaan Ranskan hallituksen laatimalta kolmen henkilön listalta. Valtioministeriä avustaa hallitusta vastaava kabinetti, joka koostuu sektoriministereitä vastaavista hallitusneuvoksista (conseillers du gouvernement).

Ylintä tuomiovaltaa käyttää korkein oikeus (Tribunal suprême), jonka tuomarit nimittää ruhtinas kansallisneuvoston ehdotuksen mukaan.

Sopimus sisältää johdannon ja kahdeksan lyhyttä artiklaa:

• Artikla 1:ssä Ranska antaa turvatakuut Monacolle takaamalla sen itsenäisyyden ja ottamalla vastuun sen puolustuksesta. Maat sitoutuvat yhteistyöhön politiikan, talouden, turvallisuuden ja puolustuksen aloilla.
• Artikla 2:ssa maat sitoutuvat sovittamaan yhteen ulkopolitiikkansa toiselle maalle tärkeissä asioissa.
• Artikla 3 vahvistaa Monacon oikeuden päättää perimysjärjestyksestä.
• Artikla 4:n mukaan Ranska voi pyytä kriisitilan aikana lupaa lähettää joukkojaan Monacoon.
• Artikla 5:n mukaan maiden välisiä suhteita hoidetaan normaalisti diplomaattisia kanavia pitkin. Maat päättävät diplomaattisuhteiden solmimisesta ja residenttien suurlähetystöjen perustamisesta. Ranska antaa konsulipalveluja monacolaisille maissa, joissa ei ole Monacon edustustoa.
• Artikla 6:ssa vahvistetaan aikomus solmia sopimuksia erityisalueille ja vanhojen erityissopimuksien voimassaolo.
• Artikla 7:n mukaan Monaco ja Ranska käyvät säännöllisesti konsultaatioita.
• Artikla 8 mukaan sopimusta voidaan muuttaa maiden yhteisellä suostumuksella.
  

Valtionpäämies

Monacon päämies on ruhtinas Albert II, s. 14.3.1958 Monacossa. Albert astui valtaan 6. huhtikuuta 2005. Ruhtinaan koko nimi on Albert Alexandre Louis Pierre Grimaldi.
Hänen vanhempansa ovat ruhtinas Rainier III (1923–2005) ja Grace Kelly (1929–1982).

Kruununperijä on Albertin sisar Prinsessa Caroline (s.1957), seuraavana perimysjärjestyksessä on Andrea Casiraghi (s. 1984).

Ruhtinas Albert II on naimaton. Monacon perustuslakiin tehtiin muutos 2. huhtikuuta 2002, jonka jälkeen oikeus kruunuun siirretään ruhtinaan vanhimmalle sisarukselle, jos ruhtinaalla ei ole legitiimejä perillisiä. Ruhtinas Albert II:lla on kaksi lasta. Hän on Kansainvälisen olympiakomitean jäsen.

Parlamentti

Monacon lainsäädäntöelin on kansallisneuvosto. Sen nimi omalla kielellä on Conseil National. Kansallisneuvoston rakenne on yksikamarinen. Monacon vaalijärjestelmässä kansallisneuvostoon valitaan 24 paikkaa joka viides vuosi suoralla kansanvaalilla.

Kansallisneuvoston kokoonpanon vuoden 2008 vaalien jälkeen:

• UP, Union pour la Principauté (johtaja: Stéphane VALERI), 15 paikkaa
• UNAM, Union Nationale pour l'Avenir du Monaco, 6 paikkaa (johtaja Claude CELLARIO) 
• R&E, Rassemblement & Enjeux, 3 paikkaa

Hallitus

Prinssi Albert II ja Ranskan hallitus nimittivät Jean-Paul Proustin valtioministeriksi 1. kesäkuuta 2005.

• Valtioministeri Jean-Paul Proust, syntynyt 3.3.1940, Vaas, Ranska

Muut ministerit:

• Franck Biancheri, ulkoasiain- ja kansainvälisten talous- ja finanssiasiain osasto
• Paul Masseron, sisäasiainosasto
• Jean-Jacques Campana, terveys- ja sosiaaliasiain osasto
• Gilles Tonelli, valtionvarain ja talouden osasto
• Rainier Imperti, ulkosuhteiden osasto
• Robert Calgagno, yleisten töiden, ympäristöasiain ja kaupunkisuunnittelun osasto

Sisäpolitiikka

Monacon verotus on erittäin kevyt. Tuloverotusta ei ole. Yritysvero on ainoa Monacon hallituksen perimä välitön vero. Yritysveroprosentti on 1. tammikuuta 1993 alkaen ollut sama kuin Ranskassa eli 33,33 prosenttia. Ruhtinaskunta perii lisäksi leimaveroja sekä välillisiä veroja. Monacon ALV-käytäntö perustuu Ranskan ja Monacon vuoden 1963 sopimukseen.

Monacon kehityksen suurin este on tilanpuute. Rakennusmaan niukkuuden vuoksi kaupunkia on rakennettu ylöspäin ja maan alle. Tämän lisäksi Monacoa on laajennettu meren päällä kelluville lautoille. Ruhtinas Rainierin aikana Monacon pinta-ala kasvoi 23 prosenttia tällä menetelmällä.